Vaahtoja ja puheen hidastumista

Tämä kakkosblogiparka on nyt jäänyt aivan liian vähälle huomiolle. Ehkä siksi, että viime viikkoina tämä opiskelu on tuntunut jotenkin todella hämmentävältä ja vaikka kirjoitusaiheita olisi ollut, ei vain osannut kirjoittaa. No, täällä taas.

Selvisin hengissä videoitavasta opetustuokiosta. Oikeastaan se oli aika kivaa, ja oli hyödyllistä saada palautetta opiskelukavereilta. Oli myös hauska huomata, että valitsemani molekyyligastronomian puolelle sijoittuvat työt tuntuivat muista mukavilta. Munasta oli moneksi ja löysimme suklaalle uusia ulottuvuuksia.

Maa-artisokkajäätelöä, omenaa monella tavalla ja mallassuklaata Hellassa & Huoneessa.

Viime viikolla olin pitkästä aikaa ihan oikeasti koulussa töissä sijaistelemassa kolme lukion tuntia, kaksi biologian ja yhden maantiedon tunnin. Jännitti. Hyvää kokemusta opettaa vaikeita asioita, tässä tapauksessa siis dihybridiristeytyksiä. Siinä putoaa aina vähän maan pinnalle kun huomaa, että vaikka minä ymmärrän sen asian niin ei se oppilas välttämättä ajattele samalla tavalla kuin minä. Sitten mietitään yhdessä että mites nää geenit ja alleelit menee.

Sain samaa palautetta sekä opetustuokiosta että oppilailta sijaistaessa; puhumisnopeutta pitää hidastaa. Kai sitä sitten jännittää ja kuvittelee, että on kiire ja kaikki pitää ehtiä. Mutta ehtii sitä hitaamminkin. Otan opikseni, yritän uudestaan.

Tämän viikon alkuviikko Tampereella molekyyligastronomia-täydennyskoulutuksen parissa. Vaahtomyyttejä ja vaahtoruokaa, ensi kerralla jotain muuta. Kiva olla tässä projektissa mukana, vähitellen alkaa ainakin ajatuksen tasolla jo se gradukin muotoutua.

Soveltavan harjoittelun paikka ehkä varmistui, ja vielä sellaiseen paikkaan minne todella todella haluaisin. Siitä lisää jos jos, ensi viikolla palaveria asiasta.

Paljon asiaa. Ehkä ensi kerralla lyhyemmällä katkolla. Kiitos hei.

MG-täykkärissä tehtyä paprikavaahtoa tomaatista tarjoiltuna.