Niin. Se on todella hienoa että Suomi pärjää PISA-testeissä. En vain ymmärrä kuinka se kehittää minun opettajuuttani, siis se että PISA sitä ja tätä. Jos vaikka katsottaisiin sinne kouluun eikä niihin testeihin. Kiitos.
Tämä viikko on ollut aamuheräämisten viikko. Joka päivä didaktiikkaa heti kahdeksalta. Ja pahimmassa tapauksessa, eli eilen, kahdeksan tuntia didatiikkaa. Onneksi vähän käytäntöäkin välillä. Onneksi luennoilla saa olla puikot ja neule mukana.
Vähän myös ärsyttävät pätevät pätevät opettajat, siis tyypit jotka ovat jo olleet tai ovat koko ajan koulussa töissä. Ei siis, minusta on kiva että tietoa jaetaan, totta kai, mutta sellainen asenne että on jotenkin kaikkien muiden yläpuolella koska on ihan oikeasti opettanut on vähän tylsää. Ja ihan vain sen varalta että joku opiskelututtu tänne eksyisi niin ei, en tarkoita ketään tiettyä tyyppiä tässä nyt vaan ihan sellaista yleistä asennetta jota joskus tuolla aistii.
Ehkä tämä on vain alkusyksyn stressiä kun ei oikein jaksaisi ja aikataulut menevät sekaisin ja deadlinet unohtuvat, melkein. Enää yksi vuosi. Kyllä tämä tästä.
Onneksi on teetä ja kirjoja ja yksi myös yskivä mies.
Nyt en angstaa, nyt luen ja vähän mietin maanantain opetustuokiota dispersioista (ehkä) ja ajattelen että det är bäst som sker.
End of rant. Kiitos hei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti