!

Kandi lähti vihdoin ja viimein esitarkastukseen! Hiphei!

Atomiorbitaaleista ja opetuksesta

Nyt on avattu myös kemian tuntien saldo: kaksi tuntia takana ja kaksi edessä. Ryhmäksi valikoitui tosiaan abien kertauskurssi eli valinnainen kemian kurssi jonka tarkoituksena olisi kertailla ja valmistautua ylppäreihin. Ja ollaan sitten kerrattu, eilen aineiden luokittelua ja tänään atomin rakennetta ja jaksollista järjestelmää.

On mennyt ihan hyvin vaikka vähän tuntuukin kiireiseltä papattaa hirveä määrä tietoa noin puolessa tunnissa ja sitten tehdään tehtäviä loput ajasta. Huh. Eilisen tunti meni mielestäni vähän paremmin, tänään asia eli ne orbitaalit olivat itsellekin vaikeita joten olo oli vähän hermostunut ja sitten sekoilee. Kaipa ne, abit, kuitenkin pysyivät kärryillä, ovat nimittäin tosi skarppia porukkaa vaikka viittaamista tapahtuukin laiskanlaisesti. :)

Seuraavat kaksi tuntia onneksi tutumpaa asiaa. On myös huomannut että koska en ole itse opiskellut kemiaa puoleentoista vuoteen ovat oma tiedotkin ruosteessa eli ensi kesänä käyttänen sitten aikaa kertaukseen. Huh.

Tänään illalla tulee vielä ihana tuttu käymään ja katsotaan kandin korjaukset läpi. Tarkoituksena on lähettää se VIHDOIN JA VIIMEIN professorille ennen ensi viikon lomaa (mikä ihana sana).

Ensimmäinen versio uunista ulos

Siis mitä ihmettä. Kandin ensimmäinen versio lähti toissapäivänä tutulle oikolukuun. Aika huimaa. Vähän jännittää että onko se liian lyhyt ja ihan kamalaa soopaa mutta.. Viittaukset minulla tosin on vielä viimeistelemättä, koska en vaivautunut opettelemaan refworksin käyttöä (ainakaan vielä) ja jos sinne nyt pitää jotain lisätä väleihin toisesta lähteestä niin sitten se on se numeroshow alusta asti ja uudestaan. Jes.

Huomenna pitäisi esitellä gradun tutkimussuunnitelma seminaarissa. Jännittää vai vähän.

Ja tänään valmistella oppitunteja niille minun abeilleni, joille opetan neljä tuntia sitä kemian kertauskurssia. Eilen jo availin kirjaa ja totesin että eihän tämä niin kamalaa ole.. Eihän?

Kandikangistus

Olen tehnyt tänään, siis ihan oikeasti tehnyt, kandia monta tuntia. Sivumäärä ei ole kyllä tainnut lisääntyä yhtään. Turhauttaa. Keitin kahvia kun keskittyminen ei enää oikein jaksa riittää.

Kuva: Carlos Fonseca, Flickr Creative Commons

Tuntuu että mulperiperhoset eivät enää pidä minusta, tai minä niistä.

Tutkimussuunnitelma seminaaria varten valmistui toissapäivänä ja eilen se esiteltiin. Hyvin meni. Tällä hetkellä työnimenä on 4.-6.-luokkalaisten motivointi kemian opiskeluun. Fancy.

Viikonloppuna on lisää kirjoitusaikaa. Ja ensi viikollakin pari päivää, kai.

Sain myös sähköpostia kemian ohjaavalta opettajalta. Minä pidän harjoitustuntini abien kertauskurssilla. Siis abien kertauskurssilla. Aiheena mm. atomiorbitaalit. Taitaa mennä kertaamisen puolelle itselläkin, ehkä ihan hyvä juttu. Ja jos näistä selviää hengissä niin ei voi olla kuin tyytyväinen, vai mitä?

Positiivisena asiana tästä päivästä kuitenkin se, että olen tehnyt aika vähän juttuja jotka eivät jollain tavalla hyödyttäisi tätä kandiprojektia tai opiskelua. Siinä mielessä ihan hyvä. Vielä jos vähän lukisi, kirjoittaisi yhden kappaleen ja tekisi vähän töitä sekä huomisen esitelmän draamapedagogiikasta valmiiksi niin olisko se sit tässä?

Naputinaputi - tehopäiviä tiedossa?

Eilen huomasi taas että oli "normaali" maanantai eli piti matkata Siltavuorenpenkereelle eikä Norssiin. Ei siinä mitään, tämä seminaari osoittautui kyllä ihan mukavaksi ja se jatkuu huomenna (tänään sai tehdä töitä kotona) mutta minä en suoraan sanottuna jaksaisi enää opiskella.

Siis istua luennoilla. Norssissa on ollut sen verran kivaa, että haluaisi vain jo pois vaihtopenkiltä ja oikeasti opettamaan. Vaikka eihän noista töistä ikinä tiedä. Silti. Mieluummin räknäisin hulluna tuntisuunnitelmia kuin lukisin tenttiin. (jatko-opiskelijaa minusta ei siis taideta ainakana heti saada)

Ja hei, torstaina ja viikonloppuna pitäisi ehtiä taas tekemään kandia (!) ja gradun tutkimussuunnitelma on hyväksytty (!!). Eli kandi äkkiä alta pois kiitos. En taida edes muistaa mitä kaikkea olen kirjoittanut. Sovitaanko, että loput tekstistä syntyisi ihan itsestään? Tämä ei nyt taida jouluksi ehtiä tarkistettavaksi, mutta jos edes tammikuussa. Ja voisiko kirjoittaminen sujua sitten torstaina yhtä kivasti kuin tänään? Ja tekisikö joku muu lähdeviitteet?

Höpötihöö. Lähden kirjastoon ja sitten valmistautumista huomisen semmaan.

Hormonit hyrräävät ja harjoittelu surraa eteepäin

Voihan laiskuus tätä blogiparkaa kun päivityksiä tulee kerran kahteen viikkoon jos sitäkään. No, näillä mennään. Hommaa on ollut niin harjoittelussa kuin sen ulkopuolellakin, toista blogia olen sentään pyöritellyt.
Harjoittelussa on ollut itse asiassa ihan hauskaa. Nyt on biologian kaikki neljä harjoitustuntia suoritettu kunniallisesti ja olen ihan tyytyväinen. Ensimmäisen höpötystunnin jälkeen maltoin rauhoittua ja puhua vähän järkevämpään tahtiin. Jes. Pidin samalle lukioryhmälle toisen tunnin ja vielä kaksi tuntia suloisella ysiluokalle. Molemmat kurssit ihmisbilsaa eli höpisimme hormoneista, hermostosta ja aisteista. Ei hassumpaa.

Mukavinta oli ehdottomasti saada oppilaat innostumaan tai ihmettelemään. Taisi se olla kivointa itselleenkin silloin kun oli koulussa.

Hankalimpia asioita harjoittelussa on kyllä ehdottomasti se, että seuraamillaan tunneillaan ei saa viitata vaan pitää istua kiltisti siellä luokan takaosassa. Mutta mitä jos kukaan muu ei viittaa?! Siellä se pieni oppilas edelleen pään sisällä siis asuu. Tähän mennessä olen osannut ainakin suurin piirtein käyttäytyä tunneilla.

Koulu yhteisönä - jakso on myös ollut todella mielenkiintoinen. Meille on luotu ns. pieni opettajanhuone eli ryhmässä on auskuja lähes jokaisesta aineryhmästä. Olemme keskustelleet työrauhasta, eriyttämisestä, fiiliksistä. Tykkään. Ja tuntuu, että muilta saa uusia ideoita ja näkökulmia.

Ensi viikolla pitäisi taas palata OKL:n huomaan kolmeksi päiväksi päkertämään ensimmäistä osaa Opettaja työnsä tutkijana - seminaarista. Sen jälkeen pari viikkoa lähinnä tuntien seuraamista ja muiden harjoitteluun kuuluvien luentojen seuraamista, vasta kolmosjaksossa eli joulukuussa pääsen opettamaan kemiaa. Se jännittää ehkä kuitenkin vähän enemmän kuin biologia.

Onpas nyt sekavaa.

Tällä viikolla olen saanut opettaa ihan palkallisestikin vanhassa lukiossani kahden päivän ajan. Tutussa koulussa on hyvä olla ja oppilaat ovat mukavia. Toki tämä on vähän erilaista pitää jonkun muun suunnittelemia tunteja mutta onneksi kaikki entiset biologian opettajat ovat olleet sen verran hyviä tyyppejä että näitä tunteja on ilo pitää. Eikä onneksi kauheasti mantsaa tällä kertaa.

Aivojen ihmeellinen maailma - ensimmäinen harjoitustunti

Eilen se oli, ensimmäinen harjoitustunti. En tiedä pitäisikö olla tyytyväinen vai ruoskia itseään niistä muutamasta mokasta jotka teki. Pitäisi vain hymyillä ja keskittyä perjantain tuntiin mutta kovasti se vain on helpompaa huomata ne muutamat ns. virheet ja jäädä muhimaan niitä.

No ei. Oikeasti se meni ihan hyvin ja olen ihan tyytyväinen. Ongelmana oli lähinnä se, että kroonisena jännittäjänä papatin asiat järkyttävällä tahdilla ja asia sitten loppui vähän kesken. Viimeiset 15 minuuttia höpisin mitä sattuu seuraavan tunnin asiasta, mutta en mitenkään kovin järjestelmällisesti. Huokaus. Perjantaina paremmin. Kellään vinkkejä miten puhua hitaammin, siis tietoisesti?

Oikeastaan tunnilla oli tosi kivaa kun nyt malttaa päästää irti. Oppilaat lähtivät hyvin mukaan tehtyihin aivopuoliskotesteihin ja minullakin oli kivaa.

Hymy vaan naamalle ja menoksi. Perjantain tunnin tuntisuunnitelma lähti juuri opettajalle.

Tänään vielä eka Koulu yhteisönä - paketti. Huh.