Voihan laiskuus tätä blogiparkaa kun päivityksiä tulee kerran kahteen viikkoon jos sitäkään. No, näillä mennään. Hommaa on ollut niin harjoittelussa kuin sen ulkopuolellakin, toista blogia olen sentään pyöritellyt.
Harjoittelussa on ollut itse asiassa ihan hauskaa. Nyt on biologian kaikki neljä harjoitustuntia suoritettu kunniallisesti ja olen ihan tyytyväinen. Ensimmäisen höpötystunnin jälkeen maltoin rauhoittua ja puhua vähän järkevämpään tahtiin. Jes. Pidin samalle lukioryhmälle toisen tunnin ja vielä kaksi tuntia suloisella ysiluokalle. Molemmat kurssit ihmisbilsaa eli höpisimme hormoneista, hermostosta ja aisteista. Ei hassumpaa.
Mukavinta oli ehdottomasti saada oppilaat innostumaan tai ihmettelemään. Taisi se olla kivointa itselleenkin silloin kun oli koulussa.
Hankalimpia asioita harjoittelussa on kyllä ehdottomasti se, että seuraamillaan tunneillaan ei saa viitata vaan pitää istua kiltisti siellä luokan takaosassa. Mutta mitä jos kukaan muu ei viittaa?! Siellä se pieni oppilas edelleen pään sisällä siis asuu. Tähän mennessä olen osannut ainakin suurin piirtein käyttäytyä tunneilla.
Koulu yhteisönä - jakso on myös ollut todella mielenkiintoinen. Meille on luotu ns. pieni opettajanhuone eli ryhmässä on auskuja lähes jokaisesta aineryhmästä. Olemme keskustelleet työrauhasta, eriyttämisestä, fiiliksistä. Tykkään. Ja tuntuu, että muilta saa uusia ideoita ja näkökulmia.
Ensi viikolla pitäisi taas palata OKL:n huomaan kolmeksi päiväksi päkertämään ensimmäistä osaa Opettaja työnsä tutkijana - seminaarista. Sen jälkeen pari viikkoa lähinnä tuntien seuraamista ja muiden harjoitteluun kuuluvien luentojen seuraamista, vasta kolmosjaksossa eli joulukuussa pääsen opettamaan kemiaa. Se jännittää ehkä kuitenkin vähän enemmän kuin biologia.
Onpas nyt sekavaa.
Tällä viikolla olen saanut opettaa ihan palkallisestikin vanhassa lukiossani kahden päivän ajan. Tutussa koulussa on hyvä olla ja oppilaat ovat mukavia. Toki tämä on vähän erilaista pitää jonkun muun suunnittelemia tunteja mutta onneksi kaikki entiset biologian opettajat ovat olleet sen verran hyviä tyyppejä että näitä tunteja on ilo pitää. Eikä onneksi kauheasti mantsaa tällä kertaa.
Et ainakaan tämän perusteella kuulosta ylibuukatulta, hyvä niin. Teillä vissiin OKL:n ja Norssin kesken on pystytty tekemään jotain selkeää työn- ja ajankäytön jakoa? Meillä ei sellaiseen kyetty: kaikki oli päällekäin, mistä seurasi kauhea stressi, kun ajoittain olisi pitänyt olla kahdessa paikassa yhtä aikaa ja mitään joustoa ei ollut. Vieläkin tulee sellainen nihkeä olo, kun muistelee pahimpia viikkoja... hrrr...
VastaaPoistaOppilaiden innostuminen ja ihmettely on huippua. Varsinkin, jos nekin, jotka eivät koskaan innostu, lähtevät edes kerran mukaan :)
Meillä on onneksi seminaari lykätty kolmelle päivälle, joista oli tiedotettu Norsseille etukäteen; näin ei onneksi tullut päällekkäisyyksiä. Tosin vielä fiksumpaa tämä olisi ehkä ollut jos seminaari olisi lykätty koeviikon päälle mutta kaikkea ei voi saada. :) Mutta kyllä näissä aikatauluissa on tätä juoksemistakin, kun on kaikkea muuta lisäksi. Onneksi kohta on joulu.
VastaaPoistaMutta sanopa muuta, Suketus! Sillä helposti pelastuu koko päivä jos innostuvat edes hetkeksi tai kysyvät jotain ekstraa ihan vain mielenkiinnosta.