Kandikangistus

Olen tehnyt tänään, siis ihan oikeasti tehnyt, kandia monta tuntia. Sivumäärä ei ole kyllä tainnut lisääntyä yhtään. Turhauttaa. Keitin kahvia kun keskittyminen ei enää oikein jaksa riittää.

Kuva: Carlos Fonseca, Flickr Creative Commons

Tuntuu että mulperiperhoset eivät enää pidä minusta, tai minä niistä.

Tutkimussuunnitelma seminaaria varten valmistui toissapäivänä ja eilen se esiteltiin. Hyvin meni. Tällä hetkellä työnimenä on 4.-6.-luokkalaisten motivointi kemian opiskeluun. Fancy.

Viikonloppuna on lisää kirjoitusaikaa. Ja ensi viikollakin pari päivää, kai.

Sain myös sähköpostia kemian ohjaavalta opettajalta. Minä pidän harjoitustuntini abien kertauskurssilla. Siis abien kertauskurssilla. Aiheena mm. atomiorbitaalit. Taitaa mennä kertaamisen puolelle itselläkin, ehkä ihan hyvä juttu. Ja jos näistä selviää hengissä niin ei voi olla kuin tyytyväinen, vai mitä?

Positiivisena asiana tästä päivästä kuitenkin se, että olen tehnyt aika vähän juttuja jotka eivät jollain tavalla hyödyttäisi tätä kandiprojektia tai opiskelua. Siinä mielessä ihan hyvä. Vielä jos vähän lukisi, kirjoittaisi yhden kappaleen ja tekisi vähän töitä sekä huomisen esitelmän draamapedagogiikasta valmiiksi niin olisko se sit tässä?