Tämä harjoitteluhan alkaa lähteä käyntiin. Olen käynyt katsomassa jo kuutta eri tuntia, ollut useammassa ryhmänohjauksessa, valmistellut omaa ensimmäistä tuntiani ja kaivellut arkistoista vanhoja kouluvihkojani.
Norssi alkaa tuntua jo parin päivän jälkeen tutulta; enää ei tunnu että portaikkoihin eksyy ja osaan käyttää kopiokonettakin! Voitto!
Hauskinta on ehdottomasti ollut oppilaiden seuraaminen oppitunnilla. Välillä kuulee sellaisia kommentteja, että täytyy hokea mantroja estääkseen hihityskohtaukset. Näissä mm. tuo otsikon lausahdus erään nuoren miehen lausahdus kemian tunnilla. Tai se, että kaikki vain mutruaisi jos sydämen johtoratasysteemi ei toimisikaan. Mahtavaa uudissanan käyttöä!
On ollut myös lohduttavaa seurata erilaisia opetusmenetelmiä, joita ei tietenkään omana kouluaikana ole osannut katsoa samasta vinkkelistä. Tyyliä on monia ja eiköhän se omakin sinne skaalaan sijoitu. On myös helpottavaa huomata, että pöydällä istuminen on ihan sallittua (minä nimittäin teen sitä).
Ensimmäinen tuntisuunnitelma on nyt alustavasti hyväksytty ja huomenna on siitä vielä palaveri. Aika jännää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti